Perusolettamus on se, että urheilu-uraan valmistautuminen on aloitettava päämäärätietoisesti jo lapsena tai viimeistään varhaisnuorena. On kuitenkin joitakin lajeja, joissa huipulle voi päästä myös hieman varttuneemmalla iällä. Tällä kertaa pureudumme siihen, kuinka ammattilaisura voi aueta eri elämänvaiheissa ja mitä tuolloin on huomioitava.
Moni huippu-urheilija aloittaa lajinsa harjoittelun junnuna
Jalkapallon ja jääkiekon kaltaiset suosituimmat urheilulajit merkitsevät yleensä sinnikästä harjoittelua heti junnuvuosilta lähtien. Sama pätee myös aktiiviseen musiikkiharrastukseen – treeniä lähes viikon jokaisena päivänä ja vanhempien nurkumatonta kuskina toimimista vuodesta toiseen.
Nämä tarinat toistuvat niin kansainvälisillä areenoilla jalkapalloa pelaavien, NHL-liigaan yltäneiden pelaajien kuin maailman tunnetuimpia konserttitaloja kiertävien huippumuusikoiden kertomuksissa. Lapsena ei välttämättä mieti, mikä urheilulaji tai instrumentti sopii juuri minulle, vaan harrastus aloitetaan esimerkiksi kaveripiirin tai sattumalta nähdyn ilmoituksen innostamana. Joskus kimmoke voi tulla myös tv-ohjelmasta, messutapahtumasta tai vaikkapa sosiaalisen median pätkästä.
Toisaalta vanhempien suuntautuneisuudella ja aktiivisuudella on niin ikään kyntensä pelissä. Mikäli itse on harrastanut mielellään jotakin lajia omassa lapsuudessaan tai nuoruudessaan, tuntuu sen ehdottaminen omalle jälkikasvulle luontevalta.
Lisäksi äärimmäisen kunnianhimoinen vanhempi saattaa maksella lisenssimaksuja ja hankkia urheiluvälineitä dollarinkuvat silmissä toivoen, että panostus tuottaisi vuosien saatossa hedelmää rahakkaan ammattilaisuran muodossa. Myös osittain subjektiivisella urheilun määritelmällä voi olla vanhemmalle väliä: jotkin lajit on helpompi mieltää urheiluksi kuin toiset.
Ammattiurheilija tekee uhrauksia uransa eteen – iästään riippumatta
Ammattiurheilu on raadollista työtä, jossa vain harva pääsee huipulle. Kova treenaaminen edellyttää kunnollista palautumista ja taloudellinen toimeentulo on turvattava erilaisilla sponsorisopimuksilla ja apurahoilla, ellei onnistu pääsemään suurten seteleiden liigaan.
Nuoruus voi jäädä elämättä treenisalilla tai jäähallilla vietettyjen tuntien myötä. Mikäli urheilu-ura urkenee kypsemmällä iällä, ovat ongelmat toisia:
- Kuinka yhdistää perhe ja kurinalainen ammattiurheilijan elämä?
- Missä vaiheessa jättäytyä pois työelämästä ja satsata ainoastaan urheiluun?
- Saanko asuntolainan maksettua jatkossakin sovitusti?
Ulkomaille siirtyvä nuori lahjakkuus voi hyvässä lykyssä keskittyä treenaamiseen ja opiskella lahjakkuutensa ansiosta siinä sivussa tutkinnon stipendin turvin. Perheellisen kohdalla tilanne on kimurantimpi. Ellei kourassa ole rahakasta sopimusta, voi uuden elämän aloittaminen vieraassa maassa koko perheen voimin olla haastava juttu.
Joskus oma laji, josta voi poikia peräti ammattilaisura, voi löytyä aivan sattumalta vaikka pari-kolmekymppisenä. Näin voi käydä esimerkiksi oman aineyhdistyksen houkuttelemana jousiammuntatapahtumaan päätyneelle tai kokeilumielessä ratsastustunnille osallistuneelle.
Kuten sanottu, ammattilaistasolla urheilu edellyttää lahjakkuuden ohella kovaa ja tinkimätöntä työtä. Lajistaan innostuneen on kuitenkin helppo tempautua mukaan siinä määrin, että treenaamisen aloittaminen on verrattavissa rakastumiseen tai hullaantumiseen. Tämä voi tämä voi tapahtua minkä ikäiselle hyvänsä.
Harjoittelu ja oman kehityksen seuraaminen synnyttävät mielihyvän tunteita, jotka puolestaan piiskaavat yhä parempiin suorituksiin. Mikäli oman lajinsa löytää kypsemmällä iällä, on niin päämäärätietoisuus, keskittymiskyky kuin pitkäjänteisyyskin toisella tasolla kuin esimerkiksi 7-vuotiaana.
Urheilun ovet ovat avautuneet ammattilaistasolla yhä useammassa lajissa myös iäkkäämmille kilpailijoille. Erilaiset seniorisarjat ovat tuttuja niin salibandyssa, tenniksessä ja bodyfitnessissä, jonka vanhimmassa Master-sarjassa voivat kilpailla kyseisenä vuonna 45 vuotta täyttäneet.
Vedonlyöntiä urheilun vastapainoksi
Mikäli ammattiurheilijan liikuntakyky rajoittuu hetkellisesti esimerkiksi loukkaantumisen seurauksena, voi lohtua löytää rakkaiden urheilulajien aktiivisemman seuraamisen parista. Oman lisämausteensa tuo se, jos suosikkijoukkueensa tai lempiurheilijansa puolesta lyö vetoa tärkeässä turnauksessa. Tämä on mahdollista lukuisilla vedonlyöntisivustoilla, joista osa striimaa otteluita ilmaiseksi, jotta vedonlyönti netissä sujuisi mahdollisimman helposti myös livenä.
Uutta pelaajaa odottaa yleensä heti kättelyssä vedonlyönti bonus, jonka avulla vedonlyöntiin pääsee tutustumaan poikkeuksellisen edullisesti. Vedonlyöntibonuksella viitataan etuun, jonka pelaaja saa vedonlyöntisivustolla asioidessaan esimerkiksi ensimmäisen talletuksensa kylkiäisenä.
Vedonlyöntibonuksiksi voidaan laskea niin ilmaisvedot, riskittömät vedot, ilmainen peliraha kuin match-bonuksetkin, joissa talletuksensa päälle saa tietyn prosentuaalisen osuuden ekstraa. Tyypillisin bonus lienee 100 % bonus aina 100 euroon asti.
Ikä on vain numero – vai onko?
“Ikä on vain numero” -sanontaa toistellaan nykyisin muodikkaana mantrana. Lausahdus pitää paikkansa tiettyyn pisteeseen saakka, mutta karu totuus on, että keho ja palautumiskyky muuttuvat vääjäämättä ikääntymisen myötä. Kun ovia sulkeutuu, uusia ei tietyn ikävaiheen jälkeen aukene enää yhtä tiuhaan tahtiin kuin aiempina vuosina.
Nivelet, lihakset, luut ja vanhenevat vuosien saatossa ja kehoon ilmaantuu erilaisia kulumia ja kipuja. Nuoruutta ihannoivassa yhteiskunnassa tämä pyritään kieltämään mahdollisimman pitkälle, mutta realiteetit tulevat vastaan ennemmin tai myöhemmin. Jollekin 50-vuotiaana, toiselle 100-vuotiaana.
Ikä ja urheilu sopivat kuitenkin mainiosti yhteen. Lajit voivat vaihtua vuosikymmenten kuluessa useampaankin otteeseen, mutta kun liikunnan riemun on kerran löytänyt, kantaa se usein koko loppuelämän ajan.
