Matti Mattsson juhlii Tokion olympialaisten 2021 pronssimitaliaan 200 metrin rintauinnissa. Mattssonin saavuttama mitali oli ensimmäinen suomalaisen uinnin olympiamitali 25 vuoteen.
Matti Mattsson (s. 5. lokakuuta 1993, Pori) on suomalainen huippu-uimari, olympiamitalisti ja moninkertainen Suomen ennätysten haltija rintauinnissa. (Sukunimi Mattsson kirjoitetaan kaksois-s:llä, ja se esiintyy joskus virheellisesti muodossa Matti Mattson.) Hän on erikoistunut 200 metrin rintauintiin, jossa Mattsson saavutti uransa kirkkaimman menestyksen Tokion olympialaisissa 2021 voittamalla pronssia. Lisäksi hän on voittanut MM-pronssia vuonna 2013 ja EM-hopeaa vuonna 2022. Mattsson on valittu Vuoden urheilijaksi 2021 Suomessa olympiamenestyksensä johdosta. Hänen uraansa ovat värittäneet myös terveysongelmat ja sitkeä taistelu niitä vastaan ennen paluuta huipulle.
Uintiura ja kansainvälinen menestys
Matti Mattsson aloitti uimauransa Porin Uimaseurassa ja nousi nuorena lahjakkuutena Suomen huippujen joukkoon. Jo 15-vuotiaana hän voitti ensimmäiset SM-mitalinsa rintauinnissa vuonna 2009. Kansainvälistä kokemusta kertyi nuorten arvokisoista: Mattsson saavutti esimerkiksi nuorten olympiafestivaaleilla 2009 hopeaa 100 metrin rintauinnissa ja oli 200 metrin rintauinnissa kahdeksas vuoden 2010 nuorten olympialaisissa. Vuonna 2011 hän voitti nuorten EM-hopeaa 200 metrin matkalla parantaen samalla Suomen ennätyksen aikaan 2.12,65.
Ensimmäisiin aikuisten olympialaisiinsa Mattsson osallistui Lontoossa 2012 vain 18-vuotiaana. Hän sijoittui 200 metrin rintauinnissa 17:nneksi ajalla 2.11,81, joka oli uusi Suomen ennätys – välieräpaikka jäi vain 0,15 sekunnin päähän. Mattsson oli tuolloin kisojen paras suomalaisuimari kyseisessä lajissa. Läpimurtonsa kansainväliselle aikuistasolle Matti Mattsson teki seuraavana vuonna: Barcelonan MM-kilpailuissa 2013 hän voitti pronssia 200 metrin rintauinnissa uudella Suomen ennätysajalla 2.08,95. Mattsson paransi tuossa kilpailussa ennätystään jokaisessa uinnissa (aika vielä alkuerissä 2.10,16 ja välierissä 2.09,96) ennen mitaliuinnissaan syntynyttä huippuaikaa. Kyseessä oli ensimmäinen suomalaisen uimarin pitkän radan MM-mitali 10 vuoteen.
MM-mitalin jälkeen Mattssonin ura kohtasi vaikeampia vuosia. Vuonna 2014 hän joutui jäämään pois lyhyen radan EM-kilpailuista loukkaantumisen vuoksi, kun hän kaatui polkupyörällä ja hänen polveensa tehtiin leikkaus. Myös arvokisamenestys jäi tuolloin vaatimattomammaksi: Kazanin MM-kisoissa 2015 Mattsson ei yltänyt finaaleihin, ja Rion olympialaisissa 2016 hän jäi 200 metrin rintauinnissa välieriin sijoittuen lopputuloksissa 16:nneksi. Rion jälkeen hän vaihtoi valmentajaa – nuoruusvuosien valmentaja Tomi Pystynen vaihtui Eetu Karvoseen syksyllä 2016. Valmentajavaihdoksen ja harjoittelun uudistamisen myötä tuloskunto alkoi kohentua jälleen muutaman vuoden tauon jälkeen.
Vuodet 2017–2019 olivat kuitenkin edelleen haastavia, sillä Mattssonin tuloskehitys polki paikallaan huippu-urheilun mittapuulla. Kotimaassa hän onnistui rikkomaan 100 metrin rintauinnin Suomen ennätystä useita kertoja: ensin 1.01,12 vuonna 2017, sitten 1.00,86 vuonna 2018. Kansainvälisissä arvokisoissa mitalit edelleen karttoivat, vaikka yksittäisiä finaalipaikkoja tuli (esim. 5. sija EM-kisoissa 2016 pitkällä radalla). Vuonna 2018–2019 Mattsson alkoi kuitenkin löytää uuden vaihteen – taustalla oli osin terveysongelmien syyn selviäminen (kts. Terveysongelmat -osio).
Varsinainen uusi nousu huipulle tapahtui 2020-luvun taitteessa. Vuonna 2021 Matti Mattsson alitti ensimmäisenä suomalaisena rintauimarina maagisen minuutin rajan 100 metrin matkalla (aika 59,99). Päämatkallaan 200 metrillä hän paransi niin ikään ennätystään ja oli lähellä mitalia Euroopan-mestaruuskilpailuissa Budapestissa keväällä 2021 sijoittuen neljänneksi. Kaikki huipentui Tokion kesäolympialaisissa 2021: Mattsson ui 200 metrin rintauinnin finaalissa olympiapronssia huippuajalla 2.07,13, joka oli uusi Suomen ennätys. Välierävaiheessa hän oli jo parantanut ennätystään aikaan 2.08,22, mutta finaalissa siitä lohkesi vielä yli sekunti. Mattssonin pronssi oli historiallinen – edellinen suomalaisuimarin olympiamitali oli vuodelta 1996, ja rintauinnissa peräti 101 vuoden takaa. Olympiamitalin myötä Mattsson vakiinnutti paikkansa yhtenä Suomen menestyneimmistä uimareista.
Tokion jälkeen Mattsson jatkoi kilpauraansa huipputasolla. Vuonna 2022 hän saavutti EM-hopeaa Rooman Euroopan-mestaruuskilpailuissa 200 metrin rintauinnissa ajalla 2.09,40. Tällä mitalilla Mattssonista tuli vasta kolmas suomalainen uimari kautta aikojen, joka on urallaan yltänyt olympia-, MM- ja EM-mitaliin (aiemmat ovat Jani Sievinen ja Antti Kasvio). Myöhemmin Mattsson edusti Suomea myös Pariisin olympialaisissa 2024, jotka olivat hänen neljännet olympialaisensa. Pariisissa hän ei yltänyt enää finaaliin vaan karsiutui alkuerissä sijalla 18 – suoritusta vaikeutti kisojen aikaan havaittu koronatartunta. Neljä olympiaedustusta ja pitkä ura maailman huipulla tekevät Mattssonista poikkeuksellisen kestävyysurheilijan suomalaisessa uinnissa.
Saavutukset ja ennätykset
Matti Mattssonin uraan mahtuu useita merkittäviä saavutuksia arvokisoissa sekä lukuisia Suomen ennätyksiä. Hän on moninkertainen SM-mitalisti ja edustanut Suomea neljissä olympialaisissa (2012, 2016, 2021, 2024). Alla keskeisimpiä saavutuksia ja tunnustuksia:
- Olympiapronssi 2021 – 200 m rintauinti, Tokio (aika 2.07,13, Suomen ennätys)
- MM-pronssi 2013 – 200 m rintauinti, Barcelona (aika 2.08,95, Suomen ennätys)
- EM-hopea 2022 – 200 m rintauinti, Rooma (aika 2.09,40)
- Nuorten EM-hopea 2011 – 200 m rintauinti, Belgrad
- Suomen ennätykset: 100 m rintauinti 59,99 (pitkä rata, 2021) ja 200 m rintauinti 2.07,13 (pitkä rata, 2021). Mattsson paransi ennätyksiään useita kertoja uransa aikana ja oli ensimmäinen suomalainen alle minuutin uimari 100 metrin rintauinnissa.
- Vuoden urheilija 2021 – Suomen Urheilutoimittajain Liiton valinta. Mattsson on vasta kolmas uimari, joka on saanut tämän arvostetun tunnustuksen (aiemmat uimarityritykset: Jani Sievinen 1994 ja Hanna-Maria Seppälä 2003).
- Vuoden läpimurto 2013 – Suomen Urheilugaalassa Mattsson palkittiin vuoden 2013 läpimurto-urheilijana MM-mitalinsa johdosta. Samana vuonna hänet nimettiin myös Porin vuoden urheilijaksi.
Matti Mattssonin sairaus: keliakia ja terveyshaasteet
Huippu-urheilijan ura ei ole ollut Mattssonille pelkkää nousukiitoa, vaan hän on joutunut kamppailemaan myös vakavien terveyshaasteiden kanssa. Keliakia, autoimmuunisairaus joka aiheuttaa gluteenin intoleranssin, varjosti vuosia Mattssonin suorituksia ilman että syy oli heti tiedossa. Mattsson kärsi jo 2010-luvun puolivälissä jatkuvista vatsaongelmista, joiden luuli johtuvan kovasta harjoittelusta – ruoka ei tuntunut imeytyvän, vatsaa poltti ja elimistö oli usein tulehdustilassa. Vuonna 2015 hän kävi ensimmäisen kerran tutkimuksissa keliakian varalta, mutta silloin tulokset olivat vielä negatiiviset. Epämääräiset oireet jatkuivat ja hän kokeili ruokavaliomuutoksia: vuonna 2016 Mattsson pudotti painoaan 12 kiloa vähentämällä hiilihydraatteja ja siirtymällä osin gluteenittomaan aamiaiseen, mikä paransi jaksamista hetkellisesti. Tuolloin hän ei kuitenkaan arvannut paremman vointinsa johtuneen juuri gluteenin vähentämisestä.
Loppuvuodesta 2017 Mattsson alkoi saada oireita toisesta autoimmuunisairaudesta, alopeciasta, joka aiheuttaa karvojen lähtöä. Päänahkaan ilmestyi kaljuja läiskiä, ja kesällä 2018 hiuksia lähti yhä enemmän – lopulta Mattsson ajoi loputkin hiukset pois ja totutteli elämään kaljuna urheilijana. Alopecian puhkeaminen samaan aikaan ensimmäisen lapsen syntymän ja harjoitusväsymyksen kanssa viittasi elimistön ylirasitustilaan. Myöhemmin lääkärit yhdistivät pisteet: alopecia ja keliakia kulkevat usein käsi kädessä, molempina autoimmuunisairauksina. Tästä huolimatta keliakiaa ei vieläkään oltu diagnosoitu – jälkikäteen Mattsson onkin harmitellut, ettei tullut hakeutuneeksi uusiin tutkimuksiin aiemmin.
Vuonna 2019 terveysongelmat kärjistyivät pisteeseen, jossa ratkaisu vihdoin löytyi. Mattsson koki keväällä voimakkaita mahakipuja gluteenia sisältäneiden ruokien jälkeen (muun muassa kakunpalan ja kebabrullan syötyään). Nämä oireet herättivät hänet hakeutumaan uudestaan lääkärin tutkittavaksi. Uusinta-mahatähystyksessä vihdoin diagnoosiksi varmistui keliakia – ohutsuolen koepalat paljastivat taudin, vaikka aiemmissa tutkimuksissa suolinukka oli vaikuttanut normaalilta. Diagnoosi oli Mattssonille sekä yllätys että helpotus: nyt vuosien oireilulle löytyi selkeä syy, ja hoitona elinikäinen gluteeniton ruokavalio. Gluteenin jättämisen jälkeen hänen elimistönsä palautui vähitellen normaalimpaan tilaan, jatkuva närästys, vatsavaivat ja toistuvat flunssat vähenivät huomattavasti.
Matti Mattsson on itse todennut, että ilman oikeaa diagnoosia hänen uintiuransa olisi voinut katketa kokonaan. ”Jos keliakiaa ei olisi löydetty, en olisi enää uimari, saati olympiapronssimitalisti!” hän on sanonut jälkeenpäin, viitaten siihen, miten jatkuva tulehdustila ja 20 kiloa ylipainoa hidastivat edistymistä ennen hoitoa. Keliakian toteamisen myötä Mattssonin paino putosi terveemmälle tasolle ja harjoittelu alkoi jälleen tuottaa tulosta. Vuoteen 2021 mennessä hän oli takaisin huippuiskussa – sopivasti juuri olympialaisten alla. Alopecia (pälvikaljuus) sen sijaan ei ole parantunut, eikä hiusten takaisin kasvamisesta ole takeita, mutta Mattsson suhtautuu siihen filosofisesti: kaljuna eläminen on miehelle pieni vaiva ja ainakin “aamulla ei tarvitse peiliin katsoa” ulkonäön vuoksi, kuten hän on vitsaillut. Terveysongelmien voittaminen on ollut merkittävä tekijä Matti Mattssonin urakehityksessä ja omalta osaltaan selittää hänen vaikuttavaa paluutaan maailman huipulle vuosien vaikeuksien jälkeen.
Henkilökohtainen elämä
Porilainen Matti Mattsson on tunnettu urheilusaavutustensa lisäksi myös perhe-elämästään ja maanläheisyydestään. Hän asuu kotikaupungissaan Porissa ja on korostanut lähipiirinsä tuen merkitystä uransa varrella. Mattsson on naimisissa puolisonsa Maiju Mattssonin kanssa. Pariskunnalla on kaksi lasta: vuonna 2017 syntynyt tytär ja vuoden 2021 alussa syntynyt poika. Esikoisen syntymä ajoittui Mattssonin uran haastavimpiin vuosiin, ja perhearjen sekä huippu-urheilun yhteensovittaminen opetti hänelle paljon ajankäytön ja kuormituksen hallinnasta. Vapaa-ajallaan Matti Mattsson viihtyy luonnossa ja harrastaa muun muassa maastopyöräilyä, mökkeilyä ja veneilyä. Nämä rennot harrastukset tarjoavat vastapainoa ammattiurheilun kurinalaisuudelle.
Urheilijana Mattssonin olemus on kerännyt huomiota myös ulkopuolisten silmissä: hän on pitkä (noin 190 cm) ja lihaksikas rintauimari, jonka kalju päälaki on muodostunut eräänlaiseksi tavaramerkiksi. Kaljuus tosin johtuu alopecia-sairaudesta, mutta Mattsson on ottanut sen osaksi imagoaan positiivisella asenteella. Hän on julkisuudessa esiintynyt hyväntuulisena, perhekeskeisenä ja jalat maassa -tyyppisenä urheilijana, joka ei pelkää puhua myös vaikeuksistaan kuten terveysmurheistaan avoimesti. Tämä avoimuus on vahvistanut hänen suosiotaan suomalaisten keskuudessa.
Koulutuksellisesti Mattsson keskittyi nuorena täysillä uintiuraan lukion jälkeen. Hän on kuitenkin kertonut, että hänellä on ollut lapsesta asti haave muusta kuin urheilijan ammatista: palomiehen työ on aina kiinnostanut häntä. Huippu-urheilun ohessa hän on suorittanut pelastustoimen alkeiskoulutusta ja hankkinut kokemusta, joka tukee palomiehen urahaavetta. Tämä kertoo Mattssonin monipuolisista kiinnostuksen kohteista ja siitä, että hän haluaa rakentaa elämää myös urheilu-uran ulkopuolella.
Uintiuran jälkeen – tulevaisuuden suunnitelmat
Matti Mattsson valmistautumassa harjoituksiin Porin uimahallissa. Vuonna 2024 hän pohti jo kilpauransa päättämistä, mutta päätti jatkaa vielä tavoitteellista harjoittelua kohti mahdollisesti viidensiä olympialaisiaan.
Matti Mattssonin aktiivinen kilpaura jatkuu yhä, mutta hän on jo alkanut suunnitella elämää uintiuran jälkeen. Alun perin Mattsson ajatteli lopettavansa huippu-urheilun Pariisin olympialaisiin 2024, jotka olisivat kruunanneet hänen uransa neljänsiin olympialaisiin. Pariisin kisat eivät kuitenkaan sujuneet odotusten mukaisesti, ja Mattsson koki karvaan pettymyksen jäätyään ilman finaalipaikkaa – osin koronatartunnan vuoksi. Pettymyksen jälkimainingeissa hän teki yllättävän ratkaisun: ura jatkuu sittenkin. Mattsson ilmoitti syksyllä 2024, ettei halua lopettaa huipulle palaamista “mahalaskuun” päättyneeseen kisaan. Sen sijaan hän käynnisti yhdessä valmentajansa Eetu Karvosen kanssa uuden projektin, jossa haetaan “Matti 2.0” -versiota itsestään – aiempaa vahvempaa uimaria uudistuneella harjoittelulla. Suunnitelmaan kuuluu pitää kilpailutaukoa kaudella 2025, jotta harjoitusmuutokset ehtivät tuottaa tulosta ilman tulospaineita. Tavoitteena siintää mahdollisesti Los Angelesin olympialaiset 2028, jotka olisivat Mattssonille jo viidennet olympiakisat ja ennätys suomalaiselle miesuimarille.
Samalla kun uintiura jatkuu, Matti Mattsson pitää mielessä myös siviiliuran haaveensa. Palomiehen ammatti on ollut hänelle lapsuudesta asti unelma, ja hän on kertonut aikovansa pyrkiä Pelastusopistoon sitten, kun altaan reunalle on aika jättää hyvästit. Vielä vuonna 2021 Mattsson totesi, että “jos Tokion jälkeen en enää jatka uimista, tähtään palomiesuralle” – sittemmin uintiura on jatkunut, mutta palo pelastustyöhön ei ole sammunut. Onkin mahdollista, että kun Matti Mattsson aikanaan päättää kilpauinnin, hänet nähdään uudenlaisessa roolissa yhteiskunnan palveluksessa palomiehenä. Lisäksi hän on vihjannut kiinnostusta hyödyntää urallaan kertynyttä osaamista esimerkiksi valmennuksessa tai nuorten urheilijoiden mentoroinnissa.
Matti Mattssonin tarina on inspiroiva esimerkki pitkäjänteisestä työstä, periksiantamattomuudesta ja siitä, miten vaikeudet voidaan kääntää voitoksi. Olympiamitalisti, ennätysuimari ja perheenisä Mattsson on jo nyt jättänyt merkittävän jäljen suomalaiseen urheiluhistoriaan. Tulevaisuus näyttää, mihin suuntaan “Matti 2.0” vielä kehittyy – oli se sitten uusi menestysaltaassa tai uusi ura altaan ulkopuolella. Mattssonin omien sanojen mukaan pilke silmäkulmassa on mentävä eteenpäin, liian vakavaksi heittäytymättä, ja juuri tämä asenne on kantanut häntä läpi vuosien niin radalla kuin sen ulkopuolella.
Lähteet: Matti Mattssonin profiili ja tilastot; Olympiakomitea (29.7.2021); Yle Urheilu (2.10.2024); Keliakialiitto (18.1.2021); Hyvä Terveys (31.1.2023); Urheilutoimittajain Liitto (13.1.2022); HR Sata (8.9.2023).
