Mika Häkkinen

Mika Pauli Häkkinen (s. 28. syyskuuta 1968) on suomalainen kilpa-autoilija, joka muistetaan erityisesti menestyksestään Formula 1 -sarjassa. Häkkinen on kaksinkertainen F1:n maailmanmestari (vuosina 1998 ja 1999) ja häntä pidetään yhtenä kaikkien aikojen menestyneimmistä suomalaisista F1-kuljettajista. Aktiiviuransa aikana hän sai lempinimen ”The Flying Finn” eli Lentävä suomalainen nopeutensa ja taitojensa ansiosta. Michael Schumacher, eräs F1-historian suurimmista nimistä, on jopa todennut Häkkisen olleen hänen kovin ja eniten kunnioittamansa kilpakumppani uransa varrella. Häkkisen kilpaura ulottui myös Formula 1:n ulkopuolelle – hän ajoi DTM-vakioautosarjassa vuosina 2005–2007 ennen lopullista eläköitymistään autourheilusta. Tässä artikkelissa perehdytään syvällisesti Mika Häkkisen uraan, saavutuksiin, perhe-elämään sekä taloudelliseen menestykseen.

Varhainen ura ja nousu moottoriurheiluun

Mika Häkkinen syntyi Helsingin maalaiskunnassa (nykyinen Vantaa) ja varttui Martinlaaksossa Vantaalla. Lapsuudenkodissa osoitteessa Raiviosuonmäki 6 hän aloitti moottoriurheiluharrastuksensa jo varhain. Hän oli naapurustonsa toinen tuleva F1-kuljettaja, sillä samalla kadulla, Raiviosuonmäki 3:ssa, asui nuorena myös Mika Salo, josta tuli myöhemmin Häkkisen kilpakumppani Formula 1:ssä. Jo lapsena Mika osoitti poikkeuksellista kiinnostusta ja lahjakkuutta kartingissa. Hän aloitti mikroautoilun 5-vuotiaana ja kilpaili kartingissa vuodesta 1974 aina vuoteen 1986 asti. Karting-uran aikana Häkkinen voitti peräti viisi kertaa Suomen mestaruuden, mikä alleviivasi hänen potentiaaliaan autourheilijana.

Menestyksekkään kartinguran jälkeen Häkkinen siirtyi isompiin luokkiin. Vuonna 1987 hän debytoi Formula Ford -sarjassa ja voitti heti samana vuonna Suomen, Ruotsin ja Pohjoismaiden Formula Ford -mestaritittelit. Kansainvälisen läpimurron tavoittelussa Mika suuntasi Britanniaan kilpailemaan Formula Vauxhall Lotus -sarjassa, missä kilpailu oli kovatasoisempaa. Marlboro-tupakkayhtiö huomasi nuorukaisen kyvyt ja ryhtyi hänen sponsorikseen, mikä mahdollisti kilpauralla etenemisen ulkomaisiin sarjoihin.

Seuraava merkittävä askel oli siirtyminen Formula 3 -luokkaan. Häkkinen kilpaili Britannian F3-sarjassa vuosina 1989 ja 1990. Vuonna 1990 hänestä tuli F3-sarjan mestari Iso-Britanniassa niukasti toisen suomalaiskuljettajan, Mika Salon, edellä. Kausi oli niin suomalaisten kuljettajien hallitsema, että brittilehdistö puhui ”Mika vs. Mika” -kilpasarjasta tuona vuonna. Samana vuonna Häkkinen osallistui myös Macaon F3 Grand Prix’hin, jossa hän taisteli voitosta Michael Schumacherin kanssa. Macauhun liittyvä välikohtaus – viimeisen kierroksen kolari Schumacherin kanssa – esti Häkkistä voittamasta kilpailua, mutta nosti hänet kansainvälisesti autourheiluväen tietoisuuteen.

Häkkisen lahjakkuus ei jäänyt huomaamatta suuremmilta tahoilta. Hänen managerinaan toiminut vuoden 1982 F1-mestari Keke Rosberg ymmärsi, että tie Formula 3000 -sarjan kautta F1:iin voisi olla kallis ja epävarma. Kun Rosbergille tarjoutui tilaisuus neuvotella Häkkiselle paikka suoraan Formula 1 -talliin, hän tarttui siihen empimättä. Lotuksen tallipäällikkö Peter Collins tarjosi Häkkiselle sopimusta ja näin nuori suomalainen teki harvinaisen loikan suoraan F3-sarjasta F1-sarjaan kaudelle 1991.

Formula 1 -uran alku: Lotus-vuodet 1991–1992

Mika Häkkisen F1-ura käynnistyi Lotuksella kaudella 1991. Häkkinen suoritti ensimmäisen Formula 1 -testinsä tosin Benetton-tallissa, mutta varsinaisen kisadebyyttinsä hän teki Lotus-tallin ratissa Yhdysvaltain GP:ssä Phoenixissa vuonna 1991. Tulokaskaudellaan hän ajoi Lotus 102B -autolla, joka ei ollut sarjan kilpailukykyisimpiä, mutta suomalaisnuorukainen onnistui silti yllättämään monet kypsillä otteillaan. Heti ensimmäisissä aika-ajoissaan hän nappasi 13. lähtöruudun ja jo uransa kolmannessa GP:ssä (San Marino) Häkkinen ajoi upeasti viidenneksi, napaten uransa ensimmäiset MM-pisteet. Kauden 1991 päätteeksi Häkkinen oli kuljettajien MM-pisteissä sijalla 16 yhteensä kahdella pisteellä, mikä oli Lotus-auton suorituskyky huomioiden kelpo saavutus.

Kaudella 1992 Lotus-tiimi paransi autoaan merkittävästi, mikä näkyi myös Häkkisen tuloksissa. Hän ajoi pisteille peräti kuudessa osakilpailussa ja saavutti Ranskan ja Unkarin GP:issä parhaimmillaan neljännen sijan. Häkkinen keräsi yhteensä 11 MM-pistettä ja sijoittui kuljettajien MM-sarjassa kahdeksanneksi. Nämä suoritukset saivat huipputallit kiinnostumaan nuoresta suomalaisesta. Häkkinen solmi alustavan sopimuksen Williams-tallin kanssa kaudeksi 1993, mutta sopimus raukesi monimutkaisten tallipolitiikkaan liittyvien syiden vuoksi – Williams ei ollut hakenut osallistumislupaa sarjaan ajoissa ja Lotus-pomo Collins käytti tilannetta estääkseen Häkkisen lähdön. Näin ollen Häkkinen jäi vapaaksi agentiksi ja päätyi lopulta toiseen legendaariseen talliin, McLarenille.

McLaren-vuodet ja nousu huipulle (1993–1997)

Vuonna 1993 Mika Häkkinen liittyi McLaren-talliin aluksi testikuljettajan rooliin. McLarenilla ajoivat tuolloin legendaarinen Ayrton Senna sekä amerikkalainen Michael Andretti. Andretti kuitenkin vetäytyi F1-sarjasta kesken kauden, ja näin Häkkinen sai mahdollisuuden hypätä kilpakuljettajaksi Euroopan GP:stä 1993 alkaen. Heti ensimmäisessä aika-ajossaan McLarenilla Häkkinen herätti huomiota päihittämällä tallikaverinsa Sennan – osoitus siitä, että talli oli tehnyt oikean ratkaisun palkatessaan hänet. Kilpailuissa Häkkinen ajoi kauden 1993 aikana parhaimmillaan kolmannen sijan (mm. Japanin GP:ssä), saavuttaen palkintokorokkeen jo varhaisessa vaiheessa McLaren-uraansa.

Kaudet 1994–1997 vakiinnuttivat Häkkisen aseman yhtenä sarjan huippukuljettajista, vaikkei maailmanmestaruutta vielä tullutkaan. McLaren-kalusto ei näinä vuosina täysin riittänyt mestaruustaistoon, mutta Häkkinen saavutti useita palkintopallisijoja ja vakiinnutti paikkansa tallin ykköskuljettajana. Kaudella 1994 hän sijoittui MM-pisteissä neljänneksi ja kaudella 1995 seitsemänneksi, vaikka kauden 1995 loppu menikin pilalle vakavan onnettomuuden vuoksi (tästä lisää seuraavassa luvussa). Häkkisen nopeus kävi ilmi erityisesti aika-ajoissa, ja hän nappasi uransa ensimmäisen paalupaikan Nürburgringillä Luxemburgin GP:ssä 1997. Voittoa F1:ssä hän joutui kuitenkin odottamaan kauan – lukuisista yrityksistä huolimatta ensimmäinen GP-voitto tuli vasta kauden 1997 viimeisessä kisassa, Jerezissä ajetussa Euroopan GP:ssä. Tuolloin McLarenin molemmat kuljettajat (Coulthard ja Häkkinen) päästivät mestaruudesta taistelleen Williams-kuljettaja Jacques Villeneuven edelleen, minkä jälkeen Häkkinen ohitti molemmat ja ajoi ruutulipulle ensimmäisenä. Tämä historiallinen voitto (ensimmäinen suomalaisvoitto F1:ssä 12 vuoteen, edellinen Keke Rosberg 1985) loi täydelliset lähtökohdat tuleville mestaruuskausille.

Onnettomuus Adelaidessa 1995

Yksi Häkkisen uran käännekohdista oli vakava onnettomuus kauden 1995 päätösosakilpailun aika-ajoissa Adelaiden katuradalla Australiassa. Perjantain aika-ajossa 10.11.1995 Häkkisen McLarenin vasen takarengas tyhjeni äkillisesti noin 200 km/h vauhdissa, mikä johti auton hallinnan menettämiseen radan nopeimmassa kohdassa, Brewery Bend -mutkassa. Auto sinkoutui rajusti sivuttain rengasvalliin, ja törmäyksen voimasta Häkkisen pää paiskautui ohjauspyörään aiheuttaen vakavia vammoja. Häkkinen sai onnettomuudessa kallonpohjanmurtuman sekä vakavia niska- ja pään vammoja, ja hän vaipui välittömästi tajuttomuuteen ja koomaan.

Häkkisen henki oli hienon hienosti veitsenterällä. Onnettomuuspaikalla toiminut lääkintäryhmä reagoi nopeasti ja ammattitaitoisesti, mikä käytännössä pelasti hänen henkensä. Radan ensiaputiimiin kuulunut lääkäri Dr. Jerome Cockings suoritti heti onnettomuuspaikalla hätätrakeotomian (henkitorviavanteen) turvatakseen Häkkisen hengitystien. Myös FIA:n lääkintäpäällikkö professori Sid Watkins saapui nopeasti avustamaan – Häkkisen sydän pysähtyi kahdesti ambulanssimatkan aikana, mutta lääkärit saivat elvytettyä hänet takaisin eloon. Häkkinen kiidätettiin Adelaiden Royal Adelaide -sairaalaan, jossa hän sai tehohoitoa useiden viikkojen ajan. Vammat olivat hengenvaarallisia, mutta kuntoutuksen avulla hän teki lopulta lähes ihmeeksi luonnehditun toipumisen. Kiitollisena saamastaan huippuluokan hoidosta Häkkinen myöhemmin lahjoitti huomattavan summan rahaa kyseiselle sairaalalle helikopterikentän rakentamista varten ja palasi Australiaan osallistumaan sen avajaisiin maaliskuussa 1997.

Onnettomuus olisi voinut päättää Häkkisen uran, mutta sinnikkään kuntoutuksen ansiosta hän palasi kilparadoille jo seuraavan kauden alussa, maaliskuussa 1996 ajettuun Australian GP:hen Melbournessa. Häkkisen nopea paluu näin vakavan loukkaantumisen jälkeen hämmästytti ja ihastutti F1-maailmaa, ja tapaus nosti entisestään hänen arvostustaan kuljettajana. Hän osoitti lopullisesti kilpailukykynsä toivuttuaan: kaudella 1996 Häkkinen ajoi mm. neljä kertaa palkintokorokkeelle (kolmanneksi) ja keräsi 31 MM-pistettä, sijoittuen kuljettajien sarjassa viidenneksi – vain reilu vuosi vakavan päävamman jälkeen. Tapahtuma hitsasi myös Häkkisen silloisen perheen tiiviisti yhteen: vaimo Erja Häkkinen on myöhemmin kertonut, että onnettomuuden kokeminen yhdessä lujitti heidän suhdettaan vaikeina aikoina.

Maailmanmestaruuskaudet 1998–1999

Kauden 1998 alkaessa Mika Häkkinen oli tervehtynyt ja valmis taistelemaan mestaruudesta. McLaren-talli oli noussut jälleen huipputallien joukkoon Adrian Neweyn suunnitteleman auton myötä, ja Häkkinen sai tallikaverikseen David Coulthardin. Kausi 1998 muodostui legendaariseksi kaksinkamppailuksi Häkkisen ja Ferrarin tähtikuljettajan Michael Schumacherin välillä. Kaksikko dominoi kautta siinä määrin, että vain kahdesti koko kauden aikana GP-voitto meni jollekin muulle kuljettajalle. Mestaruustaisto eteni jännittävästi: kaksi kisaa ennen kauden päätöstä Häkkinen ja Schumacher olivat tasapisteissä. Häkkinen onnistui kääntämään taistelun edukseen voittamalla kauden toiseksi viimeisen osakilpailun, Euroopan GP:n Nürburgringillä, kukistamalla siinä suorassa kaksintaistelussa Schumacherin. Viimeiseen osakilpailuun, Japanin Suzukassa, lähdettiin Häkkisen johtaessa pisteissä, ja ratkaisu nähtiin heti lähtöruudukossa – Schumacherin auto sammui paalupaikalla lähtövalojen vaihtuessa, ja vaikka hän aloitti takaa-ajon joukon hänniltä, hänen kilpailunsa päättyi myöhemmin rengasrikkoon. Häkkinen ajoi voittoon ja varmisti näin uransa ensimmäisen maailmanmestaruuden 1998. Kausi oli Häkkiselle huikea: hän voitti peräti kahdeksan osakilpailua ja starttasi yhdeksän kertaa paalupaikalta, ja hänet valittiin kauden päätteeksi myös Vuoden Urheilijaksi Suomessa.

Vuonna 1999 Häkkinen jatkoi vahvoja otteitaan ja lähti puolustamaan maailmanmestaruuttaan. Kauden alkupuolisko eteni jälleen Häkkisen ja Schumacherin nokikkain taisteluna, kunnes dramaattinen käänne tapahtui Britannian GP:ssä – Schumacher loukkaantui ulosajossa ja joutui sivuun useiksi kisoiksi. Ferrarin toinen kuljettaja Eddie Irvine nousi mestaruushaastajaksi Häkkiselle, mikä toi taisteluun uuden ulottuvuuden. Häkkinen oli edelleen aika-ajoissa suvereeni (hän otti kaudella 1999 peräti 11 paalupaikkaa 16 kisasta), mutta kilpailuissa tapahtui muutamia kalliita virheitä ja epäonnea: hän keskeytti omiin ajovirheisiinsä sekä Imolan että Monzan osakilpailuissa johtaessaan kilpailuja, ja myös tallin strategiset virheet (kuten rengasepisodi Britannian GP:ssä) maksoivat pisteitä. Mestaruustaistelu säilyi kuitenkin tiukkana kauden loppuun asti. Viimeistä edeltäneen osakilpailun jälkeen Irvine johti MM-sarjaa, mutta kaikki ratkesi jälleen kauden finaalissa Japanissa. Häkkinen teki sen, mitä mestaruuteen vaadittiin – hän voitti Suzukan päätöskilpailun, samalla kun Irvine jäi pisteiden ulkopuolelle. Näin Mika Häkkinen kruunattiin toistamiseen Formula 1 -maailmanmestariksi kaudella 1999.

Kahtena mestaruusvuonnaan Häkkinen saavutti asemansa maailman huippukuljettajien eliitissä. Hänen rauhallinen persoonansa ja rautainen kilpailukykynsä tekivät hänestä fanien suosikin ympäri maailman. Häkkisen ja Schumacherin keskinäisiä taisteluita noilta vuosilta pidetään yhä F1-historian klassikkoina. Schumacher itse on jälkeenpäin myöntänyt, että Häkkinen oli ainoa kuljettaja, jonka ohittaessa hänet (Spa-Francorchamps’n kuuluisa ohitus 2000) hän aidosti aplodeerasi kilpakumppaninsa taidolle.

Viimeiset F1-kaudet ja väliaikainen vetäytyminen (2000–2001)

Mika Häkkinen jatkoi McLarenilla myös mestaruuskausiensa jälkeen. Kaudella 2000 hän oli jälleen vahva ehdokas mestariksi ja kävi tiukan taistelun Schumacherin kanssa. Vuoden 2000 MM-kamppailu kääntyi lopulta Schumacherin eduksi, mutta Häkkinen sijoittui hienosti maailmanmestaruussarjan toiseksi. Kausi 2000 sisälsi Häkkiselle neljä osakilpailuvoittoa ja useita muita kärkisijoja. Erityisesti Belgiassa 2000 nähty ohitus Schumacheriin nähden – jossa Häkkinen pujotti McLareninsa ohi Schumacherin ja kierroksella ohitettavan autot suoralla – on piirtynyt ikonisena hetkenä lajin historiaan.

Kaudesta 2001 tuli Häkkisen F1-uran viimeinen. McLarenin auto ei tuona vuonna ollut enää yhtä kilpailukykyinen Ferrarin vauhdin kasvaessa, ja Häkkisellä oli myös teknisiä epäonneja sekä henkilökohtaista väsymystä pitkän huippu-uran jäljiltä. Hän voitti kauden aikana vielä kaksi osakilpailua (Iso-Britannian GP Silverstonessa ja Yhdysvaltain GP Indianapolisissa), mutta jäi MM-pisteissä viidenneksi. Erityisen kirvelevä hetki koettiin Espanjan GP:ssä 2001, jossa Häkkinen johti ylivoimaisesti viimeiselle kierrokselle asti, kunnes auton kytkin petti ja voitto karkasi dramatiikassa vain muutama mutka ennen maalia.

Syyskuussa 2001 Häkkinen ilmoitti jäävänsä sapattivapaalle kauden päättyessä, vedoten tarpeeseen viettää aikaa perheensä kanssa intensiivisten kilpavuosien jälkeen. Moni epäili jo tuolloin, että kyseessä saattaisi olla lopullinen ero Formula 1 -radoilta – ja niin kävi. Vaikka Häkkinen vielä flirttaili paluun ajatuksella ja testasi vuoden 2006 lopulla McLarenin F1-autoa, hän ei enää palannut aktiiviseksi kuljettajaksi kuninkuusluokkaan. Helmikuussa 2007 hän ilmoitti virallisesti, ettei enää yritä paluuta F1-sarjaan, joten sapattivuosi 2002 vaihtui pysyväksi eläköitymiseksi formula-autoilun osalta. Mika Häkkisen F1-ura käsitti 11 kautta (1991–2001), yhteensä 165 GP-starttia, joista hän saavutti 20 osakilpailuvoittoa, 51 podium-sijoitusta ja 26 paalupaikkaa. Kahden maailmanmestaruuden, lukuisten voittojen ja unohtumattomien hetkien myötä Häkkisen perintö Formula 1:ssä on kiistaton.

DTM-ura ja lopullinen lopettaminen

Lyhyen tauon jälkeen Häkkisen kilpailuvietti heräsi uudelleen, mutta tällä kertaa hieman eri areenalla. Marraskuussa 2004 uutisoitiin, että Mika Häkkinen tekee paluun radoille siirtymällä Saksan vakioautosarjaan (DTM) kaudeksi 2005. Hän solmi sopimuksen Mercedes-Benzin HWA-tiimin kanssa ja asettui ajamaan AMG-Mercedes C-Klasse -autoa DTM-sarjassa. Moni formulatähti on kokeillut siipiään DTM:ssä vaihtelevalla menestyksellä, ja Häkkisen tapauksessa odotukset olivat korkealla.

Kaudella 2005 Häkkinen sijoittui DTM-sarjan loppupisteissä viidenneksi, mikä oli tulokaskuljettajalle vahva suoritus kilpasarjassa, jossa autot ovat tasaväkisiä ja kuskijoukko erittäin kokenutta. Hän myös saavutti heti ensimmäisellä DTM-kaudellaan voiton: Häkkinen voitti osakilpailun Spa-Francorchampsin radalla Belgialla 2005, osoittaen että nopeus ja voitontahto olivat tallella myös koppiautossa. Kaudella 2006 hän jatkoi Mercedes-tiimissä ja ajoi jälleen yhden voiton (Lauzsitzringin kilpailun), päätyen pistetaulukossa seitsemänneksi.

Kolmas DTM-kausi 2007 jäi Häkkisen viimeiseksi aktiivikuskina. Tuolla kaudella hän nappasi voiton Lausitzringin osakilpailussa toukokuussa 2007, mutta kauden mittaan tuli myös pettymyksiä ja yksi ikävä välikohtaus: Häkkiselle langetettiin DTM:n siihen asti suurin sakko (20 000 euroa) kolaroinnista kilpakumppani Martin Tomczykin kanssa yhdessä osakilpailussa. Kauden 2007 päätteeksi, marraskuussa, Häkkinen ilmoitti lopettavansa ajajauransa lopullisesti ja siirtyvänsä Mercedekselle muihin tehtäviin. Tämä päätti yhden aikakauden – Mika Häkkisen aktiivinen kilpaura oli tullut päätökseensä.

DTM-vuosinaan Häkkinen nautti ajamisesta ilman F1:n äärimmäistä medianäkyvyyttä ja paineita. Hän toi sarjaan rutkasti lisähuomiota ja faneja. Lopullisen lopettamisilmoituksensa jälkeen Häkkinen on toiminut erilaisissa rooleissa moottoriurheilun parissa: hän on ollut Mercedes-Benzin ja McLarenin brändilähettiläänä, mentoroinut nuoria kuljettajia ja esiintynyt esimerkiksi Unibetin ja Johnnie Walkerin kampanjoissa moottoriurheilun asiantuntijana ja turvallisen ajamisen puolestapuhujana. Häkkisen perintö kilpakuljettajana elää vahvana, ja häntä arvostetaan sekä Suomessa että kansainvälisesti suunnannäyttäjänä, joka avasi tietä myöhemmille suomalaisille F1-tähdille kuten Kimi Räikköselle ja Valtteri Bottakselle.

Mika Häkkisen omaisuus ja net worth

Huippu-urheilusaavutusten lisäksi Mika Häkkinen on menestynyt taloudellisesti. Aktiivivuosiensa aikana hän ansaitsi merkittäviä tuloja sekä palkkana että lukuisista sponsorisopimuksista. F1-uransa aikana (1991–2001) Häkkisen pelkkien palkkatulojen arvioidaan olleen yhteensä noin 60 miljoonaa euroa. Häkkisen ansiot nousivat erityisesti hänen uransa loppuvuosina: noin kaksi kolmasosaa hänen uransa tuloista kertyi kolmen viimeisen McLaren-kauden aikana, jolloin hän oli maailmanmestari ja yksi lajin kirkkaimmista tähdistä. Huippuvuotenaan 2000 Häkkinen tienasi arviolta 8,9 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria (noin 61 miljoonaa markkaa) vuodessa, mikä teki hänestä tuolloin Euroopan 19. eniten ansaitsevan urheilijan.

Häkkisen omaisuudeksi on eri lähteissä arvioitu noin 100 miljoonaa euroa 2000-luvun lopulla. Suuri osa hänen varallisuudestaan on peräisin F1-uran palkkioista, voittobonuksista ja sponsori- sekä mainostuloista. Häkkisellä on ollut uransa varrella tärkeitä henkilökohtaisia sponsorikumppaneita, kuten Mercedes-Benz ja Mobil1, jotka tukivat häntä niin radalla kuin sen ulkopuolella. Aktiiviuran jälkeen Häkkinen on jatkanut varallisuutensa kasvattamista erilaisilla sijoituksilla ja liikeprojekteilla. Hän on sijoittanut muun muassa kiinteistöihin ja toiminut liiketoimintakuvioissa, jotka ovat auttaneet häntä ylläpitämään taloudellista vahvuuttaan. Esimerkiksi Monacossa hän on kertonut harkitsevansa tarkoin isoja hankintojaan ja ostavansa laatua, jonka arvo säilyy – tämä on ollut osa hänen sijoitusstrategiaansa.

Mika Häkkinen on asunut Monacossa jo nuoresta lähtien. Hän muutti Monacon ruhtinaskuntaan jo vuonna 1991 noustessaan F1-sarjaan, ja on asunut siellä yhtäjaksoisesti yli kolme vuosikymmentä. Monacon valinta asuinpaikaksi ei ole vain elämäntapaseikka, vaan myös taloudellisesti järkevä: ruhtinaskunta tunnetaan verotuksellisista eduistaan, minkä vuoksi se houkuttelee maailman rikkaimpia asukkaita. Häkkinen on itse todennut viihtyvänsä Monacossa erinomaisesti ja arvostavansa erityisesti sen turvallisuutta sekä kansainvälistä ilmapiiriä perheensä kasvualustana. Miljoonakuljettajana Häkkinen on elänyt ympäristössä, jossa luksus kuuluu arkeen – Monacossa lasten koulukavereilla saattaa olla omat autonkuljettajat ja turvamiehet, mikä hänen mukaansa panee välillä miettimään elintason normaaliutta. Häkkinen kuitenkin painottaa jalat maassa -asennetta: hän on kertonut, että ystäväpiirissään ei rehennellä tuloilla ja että hän itse suhtautuu rahaan ennemmin elämän mahdollistajana kuin itseisarvona.

Merkittävä taloudellinen tapahtuma Häkkisen elämässä oli avioero ensimmäisestä vaimostaan Erjasta vuonna 2008. Pariskunnalla oli ollut avioehto, jonka ehtojen mukaan Erja Häkkinen sai eroprosessin päätteeksi noin yhden miljoonan euron kertakorvauksen. Summa herätti aikanaan julkisuudessa keskustelua, sillä se oli Häkkisen varallisuuteen nähden varsin pieni – lehdissä puitiin kuinka suuri osa omaisuudesta kuuluisan urheilijan ex-puolisolle kuuluu. Tämä tapaus nosti esiin avioehtojen merkityksen erityisesti tilanteissa, joissa omaisuus on huomattavan suuri.

Nykyisin Mika Häkkinenin varallisuuden voidaan katsoa muodostuvan monipuolisesta kokonaisuudesta: rahallisen omaisuuden lisäksi hänellä on omaisuuseriä kuten kiinteistöjä Monacossa ja mahdollisesti Suomessa (hänen tiedetään omistaneen esimerkiksi luksusluokan vapaa-ajanhuvilan Valkealassa Kouvolan seudulla), autokokoelmaa sekä arvoesineitä. Häkkinen on myös sijoittanut aikaansa hyväntekeväisyyteen ja turvallisuuskampanjoihin, mikä kertoo siitä, että taloudellinen menestys on tuonut hänelle mahdollisuuden keskittyä itselleen tärkeisiin arvoihin ja projekteihin.

Mika Häkkisen perhe: avioliitot ja lapset

Mika Häkkisen henkilökohtaiseen elämään on kuulunut kaksi merkittävää parisuhdetta ja yhteensä viisi lasta. Häkkinen meni vuonna 1998 naimisiin Erja Honkasen (sittemmin Erja Häkkinen) kanssa. Erja oli julkisuudesta tuttu tv-juontaja ja malli, ja pariskunta oli seurustellut 1990-luvun alusta lähtien ennen avioitumistaan. Mika ja Erja Häkkisellä on kaksi lasta: poika Hugo (s. 2000) ja tytär Aina-Julia (s. 2005). Lastensa syntymän aikoihin Häkkiset asuivat Monacossa ja viettivät kansainvälistä perhe-elämää, mikä oli luontevaa F1-maailman pyörteissä. Erja oli näkyvästi läsnä Mikan F1-uran varrella, ja hänet nähtiin usein varikolla jännittämässä miehensä kilpailuja. Pariskunta kävi yhdessä läpi myös Mikan vuoden 1995 onnettomuuden koettelemuksen, jonka Erja on kertonut hitsanneen heitä yhteen entistä tiiviimmin vaikealla hetkellä.

Kuitenkin, F1-uran päättymisen jälkeen Häkkisten liitto alkoi rakoilla. Julkisuudessa spekuloitiin Mikan sopeutumisesta siviilielämään: aktiiviuran jälkeen hänen kerrottiin viettäneen menevämpää elämäntyyliä, mikä etäännytti pariskuntaa. Helmikuussa 2008 Mika ja Erja ilmoittivat eroavansa yhteisymmärryksessä. Ero päätti lähes kymmenvuotisen avioliiton. Erja Häkkinen on sittemmin kertonut haastatteluissa, että heidän suhteensa vaikeudet alkoivat kasaantua Mika Häkkisen lopetettua DTM-uransa 2007 – arjen muuttuminen ja uudet elämäntilanteet aiheuttivat kitkaa. Erja ja Mika jäivät asumaan aluksi eri maihin: Erja lasten kanssa Monacoon (myöhemmin Ranskaan) ja Mika aloitti uuden elämän Sveitsissä ja Monacossa.

Sittemmin Erja Häkkisen elämässä on ollut uusi pitkäaikainen rakkaus. Erja on jo yli kymmenen vuoden ajan elänyt avoliitossa miesystävänsä Mika Karttusen kanssa, joka työskentelee elokuva-alalla. Pitkään pariskunta eli etäsuhteessa, mutta vuoden 2025 alussa Erja teki yllättävän elämänmuutoksen: hän muutti takaisin Suomeen, ja Erja Häkkinen ja Mika Karttunen asettuvat vihdoin asumaan saman katon alle Suomessa. Erja on kertonut MTV Uutisten haastattelussa, että paluupäätökseen vaikutti nimenomaan Mika Karttunen – yli vuosikymmenen reissuelämän jälkeen he halusivat rakentaa arjen yhdessä, ja Suomeen muutto mahdollisti sen. Tämä luku Erja Häkkisen elämässä sijoittuu toki Mikan tarinan ulkopuolelle, mutta on mielenkiintoinen sivuhuomio: entinen formulavaimo on löytänyt onnen uudelleen kotimaassansa pitkäaikaisen kumppaninsa kanssa.

Mika Häkkinen itse löysi rakkauden uudelleen pian eronsa jälkeen. Hän aloitti parisuhteen tšekkiläisen Markéta Remesován kanssa 2000-luvun lopulla. Markéta (myös kirjoitusasu Marketa on käytössä) on entinen olympiatason urheilija ja malli. Mika ja Markéta menivät naimisiin Monacossa siviiliseremoniassa joulukuussa 2016, ja heidän avioliittonsa siunattiin alkuvuodesta 2017 Rovaniemen kirkossa Suomessa. Parilla on kolme yhteistä lasta: tytär Ella (s. 2010) sekä kaksoset Lynn (tytär) ja Daniel (poika), syntyneet vuonna 2014. Markéta Remesová otti miehensä sukunimen, joten häntäkin on mediassa kutsuttu Markéta Häkkiseksi. Häkkisen uusi perhe on asunut pääosin Monacossa, ja Mika on kertonut perhearjen pyörivän tiiviisti lasten ympärillä – koulupäivät, läksyt ja harrastukset täyttävät päivät. Kaksi Mikan lapsista (Ella ja mahdollisesti toinen kaksosista) on innostunut kartingista, ja isä toimii mielellään kuskina viedessään heitä harjoituksiin Monacon seudulla. Häkkinen on todennut nauttivansa täysin siemauksin perheenisän roolista ja pitävänsä huolta siitä, että perhe-elämä on tasapainossa menneen kilpauran jälkeen.

Yhteensä Mika Häkkinen on viiden lapsen isä. Kaksi vanhinta lastaan (Hugo ja Aina-Julia) hän sai Erja Häkkisen kanssa, ja kolme nuorempaa (Ella sekä kaksoset Lynn ja Daniel) Markéta Häkkisen kanssa. Häkkinen on kertonut isyyden olevan hänelle elämän tärkeimpiä tehtäviä – kiireisestä urasta huolimatta hän on pyrkinyt olemaan läsnä lastensa arjessa. Perheensä vuoksi hän aikoinaan vetäytyi formuloista, ja perhe on myös syy, miksi hän viihtyy Monacon rauhallisessa ympäristössä. Monacon turvallisuus ja kansainvälisyys tarjoavat hänen mukaansa hyvät puitteet kasvattaa lapsia maailmankansalaisiksi. Vaikka Mika Häkkisen elämä on vienyt hänet radalta toiselle ja maasta toiseen, perhe on ollut hänen kiintopisteensä ja suuri ylpeyden aihe läpi vuosien.

Lähteet:

• Mika Häkkisen esittely (Wikipedia)
• Häkkisen lempinimi ”The Flying Finn” (Wikipedia)
• Michael Schumacherin kommentti Häkkisestä (Wikipedia)
• Häkkisen lapsuus Vantaan Martinlaaksossa (Wikipedia)
• Häkkisen karting-saavutukset (Wikipedia)
• Siirtyminen Formula Fordiin ja mestaruudet (Wikipedia)
• Britannian F3-mestaruus 1990 (Wikipedia)
• Häkkinen vs. Schumacher Macau GP 1990 (Wikipedia, englanninkielinen)
• Keke Rosbergin järjestämä sopimus Lotukselle 1991 (Wikipedia)
• Häkkisen debyyttikausi 1991 Lotus-tallissa (Wikipedia)
• Häkkisen kausi 1992 Lotus-tallissa (Wikipedia)
• Williams-sopimuksen kariutuminen (Wikipedia)
• Häkkisen siirtyminen McLarenille, uran palkkatulot (Sportti.com)
• Ensimmäinen GP-voitto Jerezissä 1997 (Wikipedia)
• Adelaide 1995 onnettomuuden kuvaus (Wikipedia)
• Hätätrakeotomia ja elvytystoimet Adelaidessa (Wikipedia, englanninkielinen)
• Häkkisen toipuminen ja lahjoitus Royal Adelaide -sairaalalle (Wikipedia, englanninkielinen)
• Paluu kilparadoille 1996 (Wikipedia)
• Häkkisen kausi 1996 saavutuksia (Wikipedia)
• Erja Häkkisen kommentti onnettomuuden vaikutuksesta (Apu-lehti)
• Kausi 1998, taistelu Schumacheria vastaan (Wikipedia)
• Kausi 1998, mestaruustaiston eteneminen (Wikipedia)
• Japanin GP 1998 ja ensimmäinen maailmanmestaruus (Wikipedia)
• Häkkinen Vuoden Urheilijaksi 1998 (Wikipedia)
• Kausi 1999, Schumacherin loukkaantuminen ja Irvine haastajana (Wikipedia)
• Häkkisen paalupaikat ja virheet kaudella 1999 (Wikipedia)
• Suzuka 1999 ja toinen maailmanmestaruus (Wikipedia)
• Kauden 2000 mestaruustaistelu (Wikipedia)
• Kausi 2001 vaikeudet (Wikipedia)
• Häkkisen F1-tilastot (Wikipedia)
• Häkkinen siirtyy DTM-sarjaan 2005 (MTV3 Uutiset viite, Wikipedia)
• DTM 2005 suoritus (Wikipedia)
• DTM 2006 ja 2007, voitto Lausitzringillä (Wikipedia)
• DTM 2007 kausi ja lopettamisilmoitus (Wikipedia)
• Häkkisen huipputulot vuonna 2000 (Jalkapalloaika24.fi)
• Arvio Häkkisen omaisuudesta 2008 (Jalkapalloaika24.fi)
• Häkkisen sponsoritulot ja huipputeinestit (Jalkapalloaika24.fi)
• Uransa palkkatulot 60 miljoonaa € (Sportti.com)
• Sijoitustoiminta ja bisnes-ura (Jalkapalloaika24.fi)
• Monacoon muutto 1991, 34 vuotta Monacossa (Seiska)
• Monacon verotus ja ympäristö (Jalkapalloaika24.fi)
• Monacon turvallisuus ja perhe-elämä (Seiska)
• Häkkinen Monacon elämäntyylistä ja lasten olosuhteista (Jalkapalloaika24.fi)
• Häkkinen ja rahankäytön puiminen julkisuudessa (Jalkapalloaika24.fi)
• Avioero Erjasta ja avioehdon merkitys (Jalkapalloaika24.fi)
• Häkkisen huvila Valkealassa (Seiska)
• Häkkinen naimisiin Erja Honkasen kanssa, lasten syntymät (Wikipedia)
• Häkkisten liiton päättyminen (hobbyDB tiivistelmä kirjasta)
• Erja Häkkinen ja Mika Karttunen, etäsuhde ja yhteenmuutto (MTV Uutiset)
• Erja Häkkinen seurustelee Mika Karttusen kanssa (hobbyDB)
• Häkkinen naimisiin Markéta Remesován kanssa, kolme lasta (Wikipedia)
• Marketa Häkkisen lasten nimet ja syntymävuodet (MTV Uutiset)
• Häkkisen perhearki Monacossa, lapset kartingissa (Seiska)
• Häkkinen isänä kuskina ja nauttii perhearjesta (Seiska)
• Häkkinen perheen kuljettajana ja elämäntilanne (Seiska)
• Monacon turvallisuus ja perhearvot (Seiska)