Tyypillinen e-urheilun ammattilaispelaajien päivä on melkein yhtä rankka kuin urheilijoiden päiväkin. Verkkokilpailuihin osallistujien on ylläpidettävä terveellistä ruokavaliota pysyäkseen hereillä. He harjoittelevat erityisiä ohjauskuvioita tai liikkeitä parantaakseen lihasmuistia ja väsyäkseen vähemmän virallisten pelien aikana. Tärkeää on myös harjoitella joukkueyhteistyötä ja oppia virheistä seuraamalla aikaisempien kilpailujen ennätyksiä. Se on kovaa työtä, jolla ei ole mitään tekemistä laiskan näppäimistön napsautuksen kanssa. Lisäksi tarjolla on valtavan arvokkaita palkintoja. Arvokkaita ”palkintoja” tarjoavat myös nettikasinot, joiden valikoimasta löytyy tuhansia pelejä pelattavaksi. Ammattimaiset pokerinpelaajat harjoittelevat tuntikausia, mutta tavallinen sunnuntaipelaaja voi voittaa kolikkopelistä jackpotin ilman mitään harjoittelua.
Urheilun määritelmä on mikä tahansa fyysinen toiminta, joka edistää fyysisen ja henkisen kunnon kehittymistä, sosiaalisten suhteiden kasvua tai tulosten saavuttamista. Pelaamisella taas ei ole mitään tekemistä säännöllisen fyysisen toiminnan kanssa. Sehän on vain istumista tietokoneen tai konsolin edessä. Vai onko?
Pelaamisella on hyvät ja huonot puolet
Kuten kaikilla elämänalueilla, myös pelaamisella on etunsa ja heikkoutensa – varsinkin urheiluna. Jos pelaaminen hyväksyttäisiin virallisesti urheilulajiksi, se saattaisi aiheuttaa uusia muutoksia – niin lasten kuin aikuistenkin osalta. Parannettu käden ja silmän koordinaatio on videopelien pelaamisen perusta, jota kaikki pelaajat harjoittelevat jatkuvasti. Pelaaminen parantaa myös huomiota ja tehostaa päätöksentekoa. Lisäksi se vaatii kykyä pysyä rauhallisena paineen alla.
Valitettavasti siinä on myös puutteita. Liian pitkä pelaaminen voi aiheuttaa lihaskipuja, unihäiriöitä tai vastenmielisyyttä fyysistä harjoittelua kohtaan. Yhdessä väärän ruokavalion kanssa pelaamisesta urheiluna voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä.
Miksi videopelien pitäisi olla urheilua?
Olipa mielipiteesi videopeleistä mikä tahansa, on monia vakuuttavia perusteita sille, miksi se pitäisi laskea urheiluksi:
Fyysiset vaatimukset
Ehkä painavin argumentti sille, miksi videopelit pitäisi luokitella urheilulajiksi, olisivat kilpailupelaamisen fyysiset vaatimukset. Tutkimuksen mukaan ammattipelaajien fyysinen rasitus on suuri kilpailujen aikana, mikä on monessa tapauksessa verrattavissa perinteiseen urheiluun. Tutkimus osoitti, että kilpailun aikana pelaajan syke voi olla 160–180 lyöntiä minuutissa, mikä on suunnilleen sama kuin maratonjuoksijan. Pelaajilla erittyi myös stressihormonia, joka oli verrattavissa F1-kuljettajan tasoon.
Tämän lisäksi taktisen ymmärryksen taso on monimutkainen, mikä pakottaa pelaajan reagoimaan nopeasti vastustajiinsa ja luomaan strategioita. Tämän seurauksena kilpaileva pelaaminen aktivoi useita aivojen alueita kerralla. Tämän lisäksi kilpapelaaminen vaatii myös erittäin hienostuneita motorisia taitoja, joiden käsien ja silmän koordinaatiotaso ylittää selvästi minkä tahansa urheilulajin.
Ryhmätyöskentely ja viestintä
Videopelit voivat olla erinomainen työkalu opettaa lapsille kuinka toimia yhdessä. Nuoremmille pelaajille offline-moninpelit ovat yleensä paras vaihtoehto, koska ne mahdollistavat kontrolloidumman ympäristön.
Hyödyllisten taitojen kehittäminen
Vuosien varrella on tehty monia tutkimuksia siitä, miten videopelit vaikuttavat lasten käyttäytymiseen, kognitiiviseen kehitykseen, mielenterveyteen ja älykkyyteen. Tulokset osoittavat, että videopelien säännöllisestä pelaamisesta on monia etuja. Yksi havainnoista on, että videopelit ovat hyödyllisiä kognitiiviselle kehitykselle. Säännöllisesti videopelejä pelaavilla lapsilla on yleensä korkeampi älykkyysosamäärä keskimäärin kuin niillä, jotka eivät pelaa.
On myös tehty tutkimuksia, jotka viittaavat siihen, että videopelit voivat edistää luovuutta. Yksi videopelien pelaamisen tärkeimmistä eduista on kuitenkin se, että se opettaa lapsille sinnikkyyttä.
Kun pelaaja kohtaa pelissä erityisen haastavan pulman tai vihollisen, hän voi odottaa kohtaavansa saman haasteen uudestaan ja uudestaan. Jos hän kuitenkin jatkaa ja mukauttaa strategiaansa, hän lopulta voittaa.
Inklusiivisuus
Toinen pakottava argumentti videopelien näkemiselle urheiluna on sen tarjoama inklusiivisuus. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että hieman yli 20 % satunnaisista pelaajista on jollain tavalla vammaisia. Vaikka fyysiset tai henkiset vammat saattavat vaikeuttaa joidenkin perinteisten urheilulajien harrastamista, videopelit tasaavat pelikentän. Esimerkiksi joku, jolla on vaikeuksia kävellä, saattaa huomata, ettei hänellä ole vaikeuksia menestyä jossakin pelissä.
Miksi videopelien ei pitäisi olla urheilua?
Suurin osa videopelien laskemista urheiluksi vastustavista argumenteista näyttää tulevan perinteisen urheilun harrastajien joukosta. Koska videopeleistä puuttuu tyypillisiä fyysisiä elementtejä, joita löytyy urheilulajeista, kuten tenniksestä, jalkapallosta ja juoksusta, monet väittävät, että videopelit eivät ole sama asia. Huolimatta kaikista videopelien tarjoamista eduista, useimmat videopelit eivät rohkaise lapsia liikkumaan. Koska lapset ovat vaarassa tulla yhä enemmän istuviksi, tämä on toki olennainen asia huomioitavaksi.
Ammattipelaajaksi tullakseen täytyy harjoitella ja omistaa aikaa taidolleen, jopa päivittäin. Rekisteröimättömät kasinot eivät vaadi tällaista ammattilaistason harjoittelua ja päivittäistä omistautumista, mutta pelaamisen alkuun niissäkin pääsee todella nopeasti ja helposti.
