Saku Antero Koivu (s. 23. marraskuuta 1974) on suomalainen entinen jääkiekkoilija, joka pelasi keskushyökkääjänä NHL:ssä yli 1 100 ottelua mittavan uransa aikana. Koivu on 178 cm pitkä ja tunnettiin erityisesti Montreal Canadiens -seuran kapteenina vuosina 1999–2009 – hänestä tuli seuran ensimmäinen eurooppalaissyntyinen kapteeni kautta aikain. Koivu edusti Montrealia 13 kautta ja siirtyi sitten Anaheim Ducksiin, jossa hän pelasi vuoteen 2014 asti, kunnes päätti pelaajauransa saman vuoden syyskuussa. Hän toimi pitkään myös Suomen maajoukkueen kapteenina ja saavutti urallaan yhden jääkiekon MM-kullan (1995) sekä useita olympiamitaleja.
Koivun uraan mahtui suuria haasteita ja saavutuksia. Vuonna 2001 hänellä todettiin imusolmukesyöpä (non-Hodgkinin lymfooma), mutta siitä huolimatta Koivu taisteli tiensä takaisin kaukaloon. Hänen paluuottelunsa Montrealissa huhtikuussa 2002 johti ikimuistoiseen hetkeen: kotiyleisö osoitti seisaaltaan suosiota Koivulle yhtäjaksoisesti noin viiden minuutin ajan hänen luistellessaan jäälle ensimmäistä kertaa syöpähoitojen jälkeen. Sitkeästä toipumisestaan Koivu palkittiin kauden 2001–2002 päätteeksi NHL:n Bill Masterton Memorial Trophylla, joka myönnetään sisukkuudesta, urheiluhengestä ja omistautumisesta lajille. Myöhemmin, vuonna 2007, hän sai myös King Clancy Memorial Trophyn tunnustuksena työstään syöpäpotilaiden hyväksi. Koivun tarina on inspiroinut monia – hän on perustanut hyväntekeväisyyssäätiön syöpää sairastavien lasten auttamiseksi ja hänet on valittu Kansainvälisen Jääkiekkoliiton Hall of Fameen vuonna 2017 tunnustuksena urastaan.
Nuoruus ja ura Suomessa (TPS)
Saku Koivun perhe ja tausta loivat vahvan pohjan hänen jääkiekkouralleen. Koivu varttui Turussa jääkiekkoa rakastavassa perheessä – isä Jukka Koivu on tunnettu valmentaja, joka toimi Turun Palloseuran päävalmentajana useina kausina. Myös Sakun pikkuveli Mikko Koivu on menestynyt jääkiekkoilija; hän pelasi NHL:ssä Minnesota Wildin kapteenina ja voitti maailmanmestaruuden vuonna 2011. (Koivun veljeksistä puhuttaessa nimet esiintyvät joskus muodossa Koivu Saku ja Koivu Mikko, esimerkiksi virallisissa tilastoissa.) Saku Koivu aloitti jääkiekon pelaamisen Turun juniorijoukkueissa jo nuorena ja osoitti lahjakkuutensa nopeasti.
Teini-ikäisenä Koivu kävi Aurajoen urheilulukion ja keskittyi yhä enemmän jääkiekkoon. Hän debytoi Turun Palloseuran (TPS) SM-liigajoukkueessa kaudella 1992–1993 vain 18-vuotiaana. Koivun läpimurto tapahtui seuraavalla kaudella 1993–1994, kun hän keräsi 47 ottelussa tehot 23 + 30 = 53 ja auttoi TPS:n SM-liigan finaaleihin. TPS sijoittui tuolloin hopealle, mutta Koivu valittiin liigan vuoden pelaajaksi kauden päätteeksi. Kaudella 1994–1995 Koivu nousi joukkueensa johtohahmoksi: hän voitti sekä runkosarjan että pudotuspelien pistepörssit (runkosarjassa huimat 74 tehopistettä) ja johdatti TPS:n Suomen mestaruuteen. Koivu kahmi kyseisen kauden päätteeksi lähes kaikki mahdolliset henkilökohtaiset palkinnot – hänet valittiin pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi (Jari Kurri -palkinto), runkosarjan parhaaksi pelaajaksi (Lasse Oksanen -palkinto) sekä pistepörssin voittajaksi (Veli-Pekka Ketola -palkinto). Lisäksi SM-liigan pelaajat äänestivät hänet Kultainen kypärä -palkinnon saajaksi eli pelaajien mukaan sarjan parhaaksi pelaajaksi. TPS voitti Koivun aikana kaksi Suomen mestaruutta (1993 ja 1995), ja noina vuosina Koivusta kehittyi kotimaan sarjan supertähti.
Koivun menestys SM-liigassa ja vuoden 1995 MM-kullan voittaminen heti TPS-mestaruuden perään tekivät hänestä kansainvälisesti kiinnostavan pelaajan. Montreal Canadiens varasi 20-vuotiaan Koivun NHL:ään vuoden 1993 varaustilaisuudessa ensimmäisellä kierroksella (21. varausvuoro). Koivu kuitenkin pelasi vielä pari kautta TPS:ssä kehittääkseen taitojaan ennen siirtymistään Pohjois-Amerikkaan. Lopullinen lähtö tapahtui keväällä 1995 maailmanmestaruuskisojen jälkeen, kun Suomi voitti historiallisesti kultaa ja Koivu oli turnauksen tähtipelaajia. Tämän menestyksen siivittämänä hän liittyi Canadiensin organisaatioon valmiina NHL-haasteisiin.
NHL-ura Montreal Canadiensissa
Saku Koivu Montreal Canadiensissa nousi nopeasti fanien suosikiksi ja joukkueensa johtohahmoksi. Tulokaskaudellaan 1995–1996 Koivu teki heti vaikutuksen taitavana pelintekijänä. Toisella NHL-kaudellaan hän oli jo joukkueensa parhaimpia pistemiehiä, kunnes polvivamma hidasti menoa. Koivun sitkeys ja periksiantamattomuus tekivät kuitenkin vaikutuksen Montrealissa. Kaudella 1998–1999 hän toimi ajoittain Canadiensin varakapteenina, ja vuonna 1999 seurajohto valitsi 24-vuotiaan Koivun Montreal Canadiensin kapteeniksi. Valinnalla oli historiallinen merkitys: Koivusta tuli ensimmäinen eurooppalainen kapteeni Canadiensin legendaarisessa historiassa. Hän kantoi kapteenin C-kirjainta rinnassaan yhtäjaksoisesti kymmenen vuoden ajan, mikä on seuran pisimpien kapteenikausien ennätys (Koivu jakaa ennätyksen Jean Béliveaun kanssa).
Kapteenina Koivu johdatti Montrealin useita kertoja pudotuspeleihin vaikeinakin vuosina ja toimi linkkinä seuran pitkän perinteen ja modernin ajan välillä. Hänen pelityylinsä oli vahvasti joukkueorientoitunut: Koivu tunnettiin erinomaisena pelinrakentajana ja johtajana, joka johti esimerkillään. Vaikka Saku Koivun pituus – 178 cm – ei ollut NHL:ssä kovin suuri, hän kompensoi sitä taidoillaan, peliälyllään ja peräänantamattomuudellaan. Koivu keräsi Montrealissa parhaimmillaan yli 70 tehopistettä kaudessa, ja hänet valittiin NHL:n tähdistöotteluun vuosina 1998 ja 2003. Loukkaantumiset kuitenkin rikkoivat monia kausia; Koivu pelasi pitkän NHL-uransa aikana vain kahdesti täyden 82 ottelun runkosarjan. Polvivammojen lisäksi vakavin takaisku osui syksyyn 2001, jolloin hänen terveytensä romahti yllättäen – siitä seuraavassa luvussa.
Saku Koivun syöpädiagnoosi ja paluu kaukaloon
Syyskuussa 2001 Koivun kohdalle osui uutinen, joka järkytti kiekkomaailmaa: hänellä diagnosoitiin imusolmukesyöpä, tarkemmin non-Hodgkinin lymfooma. Diagnoosi tarkoitti, että Koivu joutuisi välittömästi rankkoihin syöpähoitoihin ja sivuun kaukalosta määrittelemättömäksi ajaksi. Kausi 2001–2002 jäi häneltä lähes kokonaan väliin hoitojen vuoksi – monien mielessä heräsi kysymys, pääsisikö kapteeni Koivu enää koskaan pelaamaan huipputasolla. Koivu kuitenkin suhtautui sairauteen samalla sisulla, jota hän osoitti jäällä. Rankat kemoterapiahoidot kestivät kuukausia, mutta Saku Koivu syöpähoidoista huolimatta säilytti positiivisen asenteensa ja tavoitteen palata vielä kaukaloon.
Huhtikuun 9. päivänä 2002 Montreal Canadiensin kotiyleisö Bell Centre -areenalla koki tunteikkaan hetken, joka on painunut NHL-historiaan. Koivu teki odotetun paluunsa kaukaloon juuri runkosarjan loppumetreillä – ja kun hän luisteli jäälle ensimmäiseen vaihtoonsa, yleisö nousi seisomaan osoittaen suosiota. Spontaani ja valtava aplodien myrsky jatkui monta minuuttia: kuuluttajan yrityksistä huolimatta lähes 20 000 katsojaa taputti seisaaltaan arviolta viiden minuutin ajan kunnianosoituksena Koivulle. Koivu itse vilkutti ja hymyili liikuttuneena yleisölle. Paluuottelussa Montreal voitti Ottawa Senatorsin ja varmisti pudotuspelipaikan, mikä lisäsi illan merkityksellisyyttä. Koivu pelasi tuossa ottelussa vajaat 9 minuuttia jääaikaa – vähäisemmän kuin oli alun perin suunnitellut – mutta tärkeintä oli, että hän oli takaisin joukkueen vahvuudessa.
Koivun nopea toipuminen vakavasta sairaudesta ja paluu huippu-urheilun pariin olivat hämmästyttäviä. Koko kiekkoyhteisö arvosti hänen saavutustaan, ja kauden päätteeksi NHL palkitsi Koivun Bill Masterton Memorial Trophylla tunnustuksena hänen periksiantamattomuudestaan ja rakkaudestaan lajiin. Myös Montrealin kaupunki ja Canadiens-joukkuekaverit kunnioittivat Koivun taistelua – hänestä tuli syövästä selviytymisen symboli monille. Koivu perusti myöhemmin syöpäpotilaita auttavan säätiön ja osallistui aktiivisesti varainkeruuseen syöpätutkimuksen hyväksi. Esimerkiksi kanadalainen rock-yhtye Simple Plan kutsui Koivun tähdittämään ”Save You” -musiikkivideotaan vuonna 2008 yhdessä muiden syövästä toipuneiden julkisuuden henkilöiden kanssa, keräten varoja syöpäjärjestöille. Koivun henkilökohtainen kokemus syövästä muutti hänet entistäkin vahvemmaksi johtajaksi jäällä ja arvostetuksi hahmoksi sen ulkopuolella.
Anaheim Ducks -vuodet ja uran päätös
Kesällä 2009 Koivun pitkä ura Montrealissa tuli päätökseen, kun Canadiens ei tarjonnut hänelle uutta sopimusta. Tämän jälkeen Koivu teki sopimuksen Anaheim Ducks -seuran kanssa, mikä merkitsi myös uudelleen yhdistymistä hyvän ystävän ja maajoukkuekaverin Teemu Selänteen kanssa Kaliforniassa. Anaheimissa Koivu toimi kokeneena tukipilarina ja varakapteenina (Selänne kantoi tuolloin C-kirjainta osan ajasta). Hän jatkoi tasaisen luotettavaa peliään Ducksin keskikaistalla ja toi joukkueeseen johtajuutta ja kokemusta. Lokakuussa 2010 Koivu saavutti merkkipaalun pelatessaan uransa 1000. NHL-ottelun. Anaheim Ducks järjesti juhlaseremonian kunnianosoituksena Koivulle, ja harvinaisesti myös hänen perheensä esiintyi julkisuudessa tuossa tilaisuudessa: vaimo Hanna sekä lapset Ilona ja Aatos olivat jäällä juhlistamassa merkkipaalua yhdessä Koivun kanssa. Koivun perhe piti yleensä matalaa profiilia, joten tämä hetki oli erityinen niin yleisölle kuin pelaajalle itselleen.
Koivu pelasi Anaheimissa viisi kautta (2009–2014). Hänen roolinsa muuttui uran loppua kohden enemmän puolustavaksi sentteriksi, mutta hän pysyi arvokkaana joukkuepelaajana. Koivu teki Ducks-vuosinaan 30–50 tehopisteen kausia ja auttoi joukkuetta pudotuspeleihin. Kaudella 2010–2011 hän voitti NHL:n King Clancy -palkinnon tunnustuksena johtajuudestaan ja humanitaarisesta panoksestaan (palkinto oli hänelle myönnetty jo kesällä 2007, mutta Ducks järjesti virallisen huomionosoituksen myös Anaheimissa).
Kesäkuussa 2014 Anaheim Ducks ilmoitti, ettei se tarjoa Koivulle jatkosopimusta enää kaudelle 2014–2015. 39-vuotias Koivu harkitsi uransa jatkoa, mutta syyskuussa 2014 hän päätti ripustaa luistimet naulaan ja ilmoitti lopettavansa pelaajauransa. Koivu kiitti tiedotteessaan perhettään, fanejaan ja kaikkia uransa varrella mukana olleita. Päätös lopettaa lähes kahden vuosikymmenen mittainen ammattilaisura ei ollut helppo, mutta Koivu totesi olevansa kiitollinen saavutuksistaan. Montreal Canadiens järjesti joulukuussa 2014 kotiottelussaan erityisseremonian Koivun kunniaksi, jossa tämä sai kotiyleisöltä vielä kerran raikuvat aplodit.
Koivu jäi eläkkeelle pelaamisesta yhtenä arvostetuimmista suomalaisista jääkiekkoilijoista kautta aikojen. Hän pelasi NHL:ssä yhteensä 1 124 runkosarjaottelua tehoin 255 maalia ja 832 pistettä. Montreal Canadiensissa hän teki 641 tehopistettä, mikä sijoittaa hänet seuran kaikkien aikojen pistepörssissä kymmenenneksi. Koivun pelinumero 11 ei ole Montrealissa virallisesti jäädytetty, mutta häntä kunnioitetaan seuralegendana. Suomessa Jääkiekkoliitto on puolestaan jäädyttänyt numeron 11 maajoukkueen käyttöön nuorten MM-kisojen yhteydessä vuonna 2015, ja Saku Koivun nimeä kantava palkinto jaetaan vuosittain SM-liigan parhaalle hyökkääjälle juniorisarjoissa. Nämä eleet kertovat Koivun jättämästä perinnöstä jääkiekkoilulle.
Maajoukkueura: Leijonien kapteeni
Saku Koivu oli maajoukkueurallaan lähes synonyymi kapteenille – aina kun hän oli terveenä ja mukana, hän kantoi Suomen jääkiekkomaajoukkueen kapteenin C-kirjainta. Koivu debytoi A-maajoukkueessa 1990-luvun alkupuolella ja oli mukana saavuttamassa historiallista ensimmäistä maailmanmestaruutta vuonna 1995. Nuori Koivu oli yksi MM95-kultajoukkueen avainpelaajista, ja hänet valittiin turnauksen tähdistökentälliseen vain 20-vuotiaana. Seuraavina vuosina Koivu jatkoi maajoukkueen vakiokasvona: hän voitti MM-hopeaa 1994 ja 1999 sekä MM-pronssia 2008. Koivu erottui edukseen erityisesti 1999 MM-kisoissa, joissa hän toimi kapteenina ja voitti turnauksen pistepörssin sekä valittiin jälleen tähdistökentälliseen.
Olympialaisissa Koivu edusti Suomea neljä kertaa (1994, 1998, 2006, 2010) ja saavutti jokaisista kisoista mitalin. Hän oli mukana hakemassa pronssia Lillehammerin 1994 talviolympialaisissa nuorena pelaajana. Naganon 1998 olympialaisissa Koivu johti Suomen pronssijoukkueen pisteissä yhdessä Teemu Selänteen kanssa. Koivun maajoukkueuran kruunu olympiatasolla oli Torino 2006, jossa hän toimi kapteenina hopeaa voittaneessa Leijona-miehistössä. Torino oli Koivulle erityisen onnistunut turnaus: hän teki 6 ottelussa 11 tehopistettä ja hänet valittiin koko olympiaturnauksen All-Star-tähdistökentälliseen. Vancouverin olympialaisissa 2010 Koivu toimi jälleen kapteenina ja saavutti pronssia, jonka jälkeen hän jätti maajoukkueuraansa nuoremmille – tuolloin Mikko-koivu peri kapteenin roolin.
Koivun saldo arvokisoissa on komea: olympiamitalit (1 hopea, 3 pronssia) ja MM-mitalit (1 kulta, 2 hopeaa, 1 pronssi) kertovat hänen tasaisesta panoksestaan Suomen jääkiekon menestyksessä. Hän edusti Suomea myös World Cup -turnauksissa, saavuttaen toiseksi sijan vuonna 2004. Koivu tunnettiin maajoukkueessa intohimoisena kapteenina, joka sytytti joukkuetoverinsa esimerkillään. Monet muistavat erityisesti kevään 2008 MM-kotikisat, joissa Koivu palasi Leijonien kapteeniksi syöpähoitojen jälkeen ja johti Suomen pronssille. Vaikka Koivu ei koskaan voittanut olympiakultaa, hän on kiistatta yksi Suomen maajoukkuehistorian suurista johtajista.
Pelaajaprofiili ja saavutukset
Pelaajatyyli: Saku Koivu oli suhteellisen pienikokoinen keskushyökkääjä, mutta hän kompensoi puutteita fyysisessä koossa taidolla, kovalla työmoraalilla ja henkisellä vahvuudella. Koivu pelasi vasenkätisenä ja profiloitui playmakeriksi – hänellä oli kyky nähdä kenttä erinomaisesti ja tarjoilla tarkkoja syöttöjä ketjukavereilleen. Uran varrella Koivu kehitti myös aloitusosaamistaan ja puolustuspelaamistaan, ja erityisesti Anaheim-vuosinaan hänestä tuli luotettava kahden suunnan sentteri. Parhaimmillaan Koivu oli ylivoimatilanteissa: TPS-vuosinaan hän oli liigan tehokkain ylivoimapelaaja, ja NHL:ssäkin hän toimi pitkään Montrealin ykkösylivoiman moottorina. Kapteenina Koivua luonnehdittiin esimerkilliseksi johtajaksi, joka johti joukkuettaan edestä ja nousi esiin ratkaisevissa hetkissä. Hän ei pelännyt ottaa vastuuta tiukoissa paikoissa, ja hänen taistelutahtonsa – etenkin paluu syövästä – teki vaikutuksen niin kanssapelaajiin kuin vastustajiinkin.
Merkittävimmät saavutukset ja palkinnot: Koivun henkilökohtainen palkintokaappi on laaja sekä kotimaassa että kansainvälisesti. Alla on kooste hänen tärkeimmistä saavutuksistaan:
- NHL-palkinnot: Bill Masterton Memorial Trophy (kausi 2001–2002) ja King Clancy Memorial Trophy (2006–2007) tunnustuksena sekä peräänantamattomuudesta että humanitaarisesta työstä. Kaksi valintaa NHL:n tähdistöotteluun (1998, 2003). Montreal Canadiensin historian ensimmäinen eurooppalainen kapteeni sekä yksi seuran pitkäaikaisimmista kapteeneista (10 kautta). Montreal Canadiensin kaikkien aikojen 10. paras pistemies runkosarjassa (641 tehopistettä).
- Maajoukkue: Jääkiekon maailmanmestaruus 1995, MM-hopeaa 1994 ja 1999, MM-pronssia 2008. Olympiahopeaa 2006, olympiapronssia 1994, 1998 ja 2010. World Cup -hopea 2004. Kolme valintaa MM-kisojen tähdistökentälliseen (1994, 1995, 1999) ja kaksi valintaa kisojen parhaaksi hyökkääjäksi (1995, 1999). Olympialaisten tähdistökentällinen 2006.
- SM-liiga: Kaksi Suomen mestaruutta (1993, 1995) TPS:ssa. SM-liigan pistepörssin voitto runkosarjassa ja pudotuspeleissä 1995. SM-liigan vuoden pelaaja 1995. Pudotuspelien MVP (Jari Kurri -palkinto 1995), runkosarjan paras pelaaja (Lasse Oksanen -palkinto 1995), pistepörssin voittaja (Veli-Pekka Ketola -palkinto 1995). Kultainen kypärä (pelaajien äänestämä palkinto) 1995. Valinta SM-liigan tähdistökentälliseen 1994 ja 1995.
- Muut kunnianosoitukset: Saku Koivu -palkinto on nimetty hänen kunniakseen ja jaetaan vuosittain Suomen A-nuorten SM-liigan parhaalle hyökkääjälle. Suomen jääkiekkoliitto jäädytti Koivun maajoukkueessa käyttämän numeron 11 nuorten MM-kisojen yhteydessä 2015 kunnianosoituksena hänen uralleen. Koivu palkittiin Suomen Urheilugaalassa 2016 urheilu-urastaan. Hänet kutsuttiin itsenäisyyspäivän Linnan juhliin vuonna 2014 osoituksena arvostuksesta. Koivu kantoi myös olympiatulen pätkän matkalla Lontoon 2012 kesäolympialaisiin. Vuonna 2017 Koivu nimettiin IIHF:n Hall of Fameen, mikä vahvisti hänen asemansa kansainvälisen jääkiekon legendana.
Koivun saavutusten lista kertoo hänen olleen monipuolisesti menestynyt ja arvostettu pelaaja niin seurajoukkueissa kuin maajoukkueessa. Hän jätti pysyvän jäljen suomalaisen jääkiekon historiaan.
Saku Koivun vaimo ja lapset
Saku Koivun henkilökohtaisessa elämässä tärkeässä roolissa on hänen perheensä. Koivu kihlautui turkulaisen Hanna Norion kanssa vuonna 2001 ja pari avioitui kesällä 2002 pieni piiri huomioiden. Saku Koivun vaimo Hanna on ollut miehensä tukena läpi uran ylä- ja alamäet, mukaan lukien raskas syöpätaistelu. Heidän perhe-elämänsä on pysynyt varsin yksityisenä, ja Koivun perhettä on harvoin nähty julkisuudessa lukuun ottamatta muutamia erityisiä tilaisuuksia, kuten Sakun 1000. NHL-ottelun juhlistamista Anaheimissa vuonna 2012.
Koivuilla on kaksi lasta. Pariskunnan esikoistytär Ilona syntyi loppuvuodesta 2004 ja poika Aatos kesäkuussa 2006. Saku Koivun lapset ovat varttuneet osin Yhdysvalloissa Koivun NHL-uran aikana ja sittemmin Suomessa. Aatos Koivu on innostunut myös jääkiekosta: hän pelasi nuorena TPS:n junioreissa ja debytoi jopa seuran liigajoukkueessa tammikuussa 2024 vain 17-vuotiaana, jatkaen näin isänsä jalanjäljissä. Koivun perhe on asettunut takaisin Turun seudulle Sakun peliuran jälkeen, ja he viettävät melko tavallista perhe-elämää poissa suurimmasta julkisuuden valokeilasta.
Viime aikoina lehdistössä on silloin tällöin kyselty Koivun perheasioista – esimerkiksi huhu ”Saku Koivu eroaa” on noussut esiin joissain keskusteluissa. Nämä väitteet ovat kuitenkin vailla pohjaa. Saku Koivu ei ole eronnutpuolisostaan Hanna Koivusta; pari on yhä naimisissa ja pitänyt yhtä tiiviisti vuodesta 2002 lähtien. Koivun perheonnea ovat vahvistaneet yhdessä koetut haasteet, ja hän on itse todennut perheensä tuen olleen korvaamatonta uran varrella sekä sen jälkeen.
Saku Koivun omaisuus ja net worth
Pitkän ja menestyksekkään uransa ansiosta Saku Koivu on kartuttanut merkittävän varallisuuden. Koivun nettovarallisuuden (net worth) on arvioitu olevan noin 40 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria, eli noin 35–37 miljoonaa euroa. Pääosa Koivun omaisuudesta on peräisin hänen pelaajauransa aikaisista palkkatuloista ja sponsorisopimuksista. Koivu pelasi NHL:ssä 19 kauden ajan ja ansaitsi pelaajaurallaan yhteensä arviolta 42,7 miljoonaa euroa bruttopalkkoina. Tällä ansiotulolla hän kuuluu kaikkien aikojen eniten tienanneisiin suomalaisiin jääkiekkoilijoihin – hänen edellään ovat vain Teemu Selänteen ja Kimmo Timosen kaltaiset supertähdet.
Koivu on käyttänyt varojaan viisaasti ja ollut aktiivinen sijoittaja. Hän on sijoittanut erityisesti kiinteistöihin ja yritystoimintaan uransa jälkeen. Esimerkkinä Koivu osti jo vuonna 1999 vanhan huvilan Turun Kakskerran saaresta noin 1,2 miljoonalla markalla (noin 200 000 €). Aluksi hän suunnitteli vanhan rakennuksen purkamista ja uuden vapaa-ajan asunnon rakentamista, mutta suojelusyistä purkulupaa ei myönnetty. Sen sijaan Koivu kunnostutti huvilan pieteetillä: projekti kesti yli 20 vuotta ja vaati satojen tuhansien eurojen investoinnit. Lopputuloksena Koivun kesähuvilasta tuli näyttävä ja historiallisesti arvokas kohde, jonka arvo on asiantuntijoiden mukaan noussut noin 1 miljoonaan euroon. Kiinteistöhankkeiden ohella Koivu on ollut mukana muissakin liiketoimissa, ja hän on kertonut kiinnostuksensa liike-elämään auttaneen sopeutumaan elämään peliuran jälkeen. Hän on toiminut hallituksen jäsenenä useissa yhtiöissä ja tehnyt yhteistyötä urheiluun liittyvissä projekteissa Suomessa.
Koivun taloudellinen menestys on antanut hänelle mahdollisuuden myös hyväntekeväisyyteen. Hän perusti aktiivipelaajana ollessaan Saku Koivu Foundation -nimisen säätiön Montrealissa, jonka avulla kerättiin varoja syöpäklinikoiden laitteistoihin (säätiö muun muassa lahjoitti modernin syöpätutkimuksissa käytettävän PET-skannerin Montrealin sairaalaan Koivun aloitteesta). Suomessa Koivu on toiminut Suomen lasten syöpäsäätiö Aamunkeulakuvana vuodesta 2013 alkaen ja istunut säätiön hallituksessa. Nämä teot osoittavat, että Koivu on halunnut laittaa hyvän kiertämään: taloudellinen turvallisuus on antanut hänelle vapauden tukea itselleen tärkeitä asioita.
Perintö ja vaikutus
Saku Koivun perintö suomalaiselle ja kansainvälisellekin jääkiekolle on merkittävä. Pelaajana hän oli sukupolvensa johtavia hahmoja, joka raivasi tietä eurooppalaisille NHL:ssä toimien kapteenina aikana, jolloin se ei ollut vielä kovin yleistä. Montrealissa Koivua arvostetaan yhä suunnattomasti – hänen nimellään varustettuja pelipaitoja näkyy Bell Centren katsomossa, ja hänet muistetaan Canadiensin ikonina. Suomessa Koivu on yleisesti rakastettu urheilija: hänet on äänestetty useasti vuoden suosituimpien urheilijoiden joukkoon ja pidetty esikuvana nuorille. Koivun tarina syövästä selviytymisestä ja paluusta huipulle on yksi suomalaisen urheiluhistorian koskettavimmista. Se osoittaa, kuinka sinnikkyys ja positiivinen asenne voivat kantaa läpi vaikeimpienkin aikojen.
Koivun vaikutus ulottuu myös kaukalon ulkopuolelle. Hänen kokemuksensa innoittamana moni syöpäsairas tai muussa vastoinkäymisessä kamppaileva on saanut toivoa. Koivun omistautuminen hyväntekeväisyyteen – oli se sitten varainkeruu syöpähoitoihin tai nuorten urheilijoiden tukeminen – on tehnyt hänestä paitsi jääkiekkoikonin, myös laajemmin arvostetun yhteiskunnallisen vaikuttajan. Vuonna 2017 Koivun ura kruunattiin kansainvälisesti, kun hänet valittiin IIHF:n Hall of Fameen yhdessä Teemu Selänteen ja Joe Sakicin kaltaisten legendojen kanssa. Tunnustus vahvisti sen, minkä monet olivat tienneet jo pitkään: Saku Koivu kuuluu jääkiekon legendagalleriaan.
Yhteenvetona voidaan todeta, että Saku Koivu ei ollut pelkästään taitava jääkiekkoilija, vaan myös arvoiltaan ja asenteeltaan poikkeuksellinen johtaja. Hänen uransa – TPS:n juniorikentiltä Montrealin kapteeniksi, syöpäpotilaasta takaisin huippupelaajaksi, ja lopulta arvostetuksi veteraaniksi Anaheimissa – muodostaa tarinan, josta riittää ammennettavaa vielä pitkään. Koivun perintö elää niin tilastoissa, palkintokaapeissa kuin ihmisten muistoissakin, ja hänen nimensä on pysyvästi kirjoitettu suomalaisen urheilun historiaan.
Lähteet:
- Koivun NHL-uran tilastot ja Montreal-vuodet – Wikipedia
- Koivun syöpädiagnoosi ja paluu – MTV Uutiset 10.4.2002
- Henkilötiedot (ikä, pituus) – Wikipedia
- Koivun perhetausta – Wikipedia
- Avioliitto ja lapset – MTV Uutiset 16.3.2012
- Nettovarallisuus ja uran ansiot – Jalkapalloaika24.fi 19.7.2025
- Koivun kiinteistösijoitus Turussa – Jalkapalloaika24.fi 19.7.2025
- Hyväntekeväisyys ja Hall of Fame – Jalkapalloaika24.fi 19.7.2025
- Montreal 1000. ottelun juhla – MTV Uutiset 16.3.2012
- Maajoukkueen saavutukset – Wikipedia
